Search

Kohti harrastustakuuta -yhdenvertaisuuden esteitä tunnistamassa




Mistä puhutaan, kun aiheena on harrastustakuu? Vuonna 2017 hallitus antoi kunnille toimenpidesuosituksen harrastustakuusta. Puoliväliriihessä kirjattiin tavoite, jonka mukaan jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla mahdollisuus vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen. Tällä pyritään lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseen sekä syrjäytymisen ehkäisemiseen. (Valtioneuvosto 25.4.2017.) Takuun taustalla on tavoite yhdenvertaisemmasta yhteiskunnasta, jossa yhä useampi lapsi ja nuori kokisi elämässään mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä.


Lokakuun lopulla julkaistiin Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Leena Haanpään raportti siitä, miten harrastustakuu on toteutunut Suomen kunnissa. Tutkimuksen mukaan niistä 23%:ssa harrastustakuu toteutuu tällä hetkellä. Samanaikaisesti monessa kunnassa ollaan epätietoisia siitä, mikä harrastustakuu on tai mitä sen ydinmerkityksellä tarkoitetaan. (Haanpää 2019, 14 & 59.)



Tie on pitkä ja pölyinen


Osana raporttia kerrottiin haasteista, joita harrastustakuun toteuttamisessa on. Eräs haastateltava puhui matalan kynnyksen sijaan ”katalasta kynnyksestä”. Tällä kuvattiin väsymystä, jota matalan kynnyksen toiminnan toteuttaminen aiheuttaa kunnan nuorisoalan työntekijöissä. Toimintaa tehdään, mutta harrastusten ulkopuolella olevia nuoria ei sinne tavoiteta. (Haanpää 2019, 9.) On ymmärrettävää - ja samaistuttavaa - että työn tekeminen vailla haluttuja tuloksia imee energiaa ja merkityksellisyyden tunnetta.


Yhdenvertaisen harrastamisen ja sosiaalisen vahvistamisen kannalta oleellista olisi saada harrastuksien piiriin juuri niitä, jotka eivät siellä vielä ole. Raportissa käy ilmi sama asia, johon harrastustakuu ja matala kynnys usein yhdistetään, nimittäin maksuttomuus (Haanpää 2019, 45). Haanpään julkistustilaisuuden esittelyä lainatakseni, on se turhan helppo ja yksinkertainen tapa määritellä yhdenvertainen harrastaminen. Urheiluseurakouluttaja- ja kehittäjä Mikko Mäntylän mielestä on perusteetonta olettaa, että edullinen tai edes ilmainen liikunta saisi kaikkia lapsia harrastamaan (Myllyaho 20.8.2017). Harrastaminen kattaa paljon muutakin kuin liikunnan, mutta saman tyyppisiä johtopäätöksiä voisi vetää muustakin harrastustoiminnasta.



Malli periytyy


On todella tärkeää ja arvokasta, että on olemassa edullisia ja ilmaisia harrastuksia. Lasten harrastusmenoihin on lisäksi mahdollista saada sosiaalitoimelta täydentävää toimeentulotukea. Monissa seuroissa ja oppilaitoksissa on myös vapaapaikkoja, joita vähävaraisten on mahdollista hakea jälkikasvulleen. Lasten ja nuorten harrastamisen kannalta on kuitenkin olemassa toinen, vielä nykyistä enemmän huomiotamme vaativa seikka. Miten lapsen ja nuoren perheessä suhtaudutaan harrastamiseen?


Mikäli lapsen tai nuoren vanhemmilla itsellään on harrastustaustaa tai he muuten kokevat harrastamisen tärkeäksi, pyrkivät he edistämään myös oman jälkikasvunsa harrastamista. Tällaisissa perheissä lasten harrastuksista tingitään vasta viimeisten asioiden joukossa, vaikka rahaa olisikin vähän. (Myllyaho 20.8.2017.) Samalla tavoin kuin syrjäytyminen on usein ylisukupolvista, niin on myös harrastamattomuus.



Mitä tehdään ja keille?


Monella meistä nuorisotyön parissa työskentelevistä on hienoja visioita siitä, miten saataisiin harrastamattomia lapsia ja nuoria mielekkään tekemisen pariin. Hienoimmatkin ideat ovat kuitenkin vaarassa epäonnistua, mikäli niissä ei ole aidosti mietitty asiaa asiakaslähtöisesti. Haanpään raportin mukaan kunnissa oltiinkin suunniteltu harrastustakuun alaista toimintaa valtakunnallisiin ja paikallisiin kyselyihin perustuen (Haanpää 2019, 24-28). Lapsien ja nuorien kuuleminen on harrastustakuun onnistumisen lähtökohta.


Toisaalta raportti antoi ymmärtää, että monissa harrastustakuuta toteuttavissa kunnissa harrastustoiminta on samanlaista, kuin aina ennenkin. (Haanpää 2019, 10, 39-40). Tämä herättää kysymyksen siitä, hyödynnetäänkö kyselyjä tarpeeksi hyvin? Osataanko kysyä oikeita asioita tai analysoida tuloksia? Harrastustakuuta tutkittaessa kuntien edustajilta tiedusteltiin, miten erilaisia harrastamisen esteitä pystytään purkamaan. Harvoissa vastauksissa oli kuitenkaan suoraan nostettu esille lasten ja nuorten kuulemista yhtenä keinona. (Haanpää 2019, 53.)


Keneltä harrastamisesta ylipäänsä kysytään? Minkä ikäisiä harrastustakuun ajatellaan koskevan? Raportin julkistustilaisuudessa vieraillut Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Esko Ranto kertoi, kuinka nuorten aikuisten puolella on paljon katvealueita, joissa harrastamattomuus on suurta (Nuorisotutkimusseura & Nuorisotutkimusverkosto 29.10.2019). Nuorisolaki käsittää alle 29-vuotiaat, mutta paljon palstatilaa saa nimenomaan koululaisten harrastaminen.


Vapaa-aika voi olla muutakin kuin liikuntaseuran treeneihin ja kisoihin osallistumista tai musiikkiopistossa opiskelua. Harrastustakuusta tehdyn raportin mukaan kuntien toimenpiteissä omaehtoisuutta on huomioitu vain rajatusti. Kunnissa kyllä rakennetaan avoimia liikuntapaikkoja ja erilaisia tilojen käyttömahdollisuuksia on olemassa. Konkreettista apua omatoimiseen harrastamiseen, kuten neuvontaa, ohjaus- ja valvontatoimintaa tarjosi kuitenkin vain muutama kunta. (Haanpää 2019, 35-37.) Raportissa kehotetaan yhteistyöhön kuntien ja kolmannen sektorin välillä, mitä toki tapahtuu jo nyt (Haanpää 2019, 58). Voisiko järjestö- ja yhdistyskenttä ottaa vielä enemmän koppia omaehtoisen harrastustoiminnan mahdollistamisessa? Tilojen ja paikkojen lisäksi lapset ja nuoret tarvitsevat lähelle tulevaa tietoa ja opastusta vapaa-ajan mahdollisuuksistaan omaehtoisessa toiminnassa.



Kenen ääntä kuullaan?


Harrastaminen voi olla parhaimmillaan tila, jossa lapsi tai nuori pääsee toteuttavan syvintä itseään sekä omaa identiteettiään (Tiessalo 2015). Harrastamisen ei pitäisi olla pakko eikä tapa toteuttaa vanhempien omia odotuksia. Toisaalta harrastaminen voi näyttäytyä epäkiinnostavalta ja jopa saavuttamattomissa olevalta asialta, mikäli harrastamisen kulttuuri ei ole näkynyt vanhempien elämässä (Myllyaho 20.8.2017). Monien muiden toimenpiteiden lisäksi vanhempien sekä lasten ja nuorten parissa toimivien tulisi kuunnella ja katsoa herkällä korvalla sitä, mistä lapsi tai nuori itse innostuu.


Olisi hienoa, jos harrastaminen nähtäisiin yhä enemmän yksilön identiteetin toteuttamisen välineenä. Pienestä pitäen lapsen ja nuoren lähipiiri ja muut hänen elämänpiirissään liikkuvat aikuiset lempeästi kannustaisivat häntä aidon itsen toteuttamiseen. Tällä tarkoitan sitä, minkälainen liikkuminen, luova toiminta ja muu tekeminen on kullekin ominaista; tuo ilon ja kyvykkyyden kokemuksia. Monilla ihmisillä ja tahoilla on tahto tehdä hyvää. Teot eivät kuitenkaan ole aina tehokkaita. Vieläkin enemmän tulisi kysyä tietoa heiltä, jotka ovat toimenpiteiden kohteina. Kysymmekö aidosti kaikilta? Kuuluuko kaikkien ääni?


Judit Kemppilä

Kirjoittajan mielestä "kuka minä olen" -kysymyksen lisäksi pitäisi vähintään yhtä usein kysyä "kuka sinä olet". Hän työskentelee hankkeen projektikoordinaattorina Suomen Nuorisoseuroilla.






Lähteet:


Haanpää, Leena 2019. Harrastustakuu: yhdenvertaisuuden asialla. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 221. Hansaprint: Vaasa.


Myllyaho, Manu 2017. Lapsen urheiluharrastus voi maksaa uuden auton verran – syy hintojen räjähdykseen on myös vanhemmissa. YLE urheilu. 20.8.2017. Saatavissa: https://yle.fi/urheilu/3-9615066


Nuorisotutkimusseura & Nuorisotutkimusverkosto 29.10.2019. Harrastustakuu: yhdenvertaisuuden asialla. Tutkimuksen julkistustilaisuus. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=-CklnE4GtzA


Tiessalo, Paula 2015. Huomaa lapsen erikoinen harrastus – se vahvistaa identiteettiä. YLE uutiset 23.8.2015. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-8244701


Valtioneuvosto 2017. Nuorten syrjäytymisen vähentäminen. Hallituksen puoliväliriihi 27.4.2017. Saatavissa: https://valtioneuvosto.fi/documents/10616/4592272/Hallituksen-linjaukset-syrjaytymisen-vahentamiseksi.pdf/ef2dc3b7-8459-497e-b0cf-77b4ea9cf686/Hallituksen-linjaukset-syrjaytymisen-vahentamiseksi.pdf

0 views
Höntsä-hanketta toteuttamassa:
nuorisoseurat.png
kisis.png
odl.png
osao.png
oulu.png

Höntsä -silta eteenpäin! -hankkeen henkilörekisterin tietosuojaseloste

 

Tietosuojaseloste perustuu EU:n tietosuoja-asetuksen (2016/679, General Data Protection Regulation, ”GDPR”) rekisteröityjen informointivelvoitteeseen sekä kansalliseen tietosuojalakiin (1050/2018), joka on astunut Suomessa voimaan 1.1.2019.



SAAVUTETTAVUUSSELOSTE

  • Facebook Social Icon
  • Instagram Social Icon
  • Höntsän YouTube
  • Höntsä Twitter

@hontsasiltaeteenpain
#hontsasiltaeteenpain

 

www.hontsa.metropolia.fi

hontsa(at)metropolia.fi

Höntsä -silta eteenpäin! -hanke (1.2.2018-30.11.2020)
Hankekoodi: S21126

 

"Nuorista lähtevää, iloa tuottavaa, kaikille avointa höntsätoimintaa ja monialaista ohjaajuutta."

 

Höntsä - silta eteenpäin! hanketta rahoittaa

Euroopan sosiaalirahasto ESR.

Vastuuviranomaisena toimii

Pohjois-Pohjanmaan-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Metropolia Ammattikorkeakoulu